Natsikortti!

Jokainen, joka on koskaan osallistunut yhteenkään nettikeskusteluun, lienee kuullut natsikortista. Natsikortista puhuttaessa vedotaan usein Godwinin lakiin, joka ei kuitenkaan pidä sisällään sen kummempaa toteamusta kuin sen, että mitä kauemmin nettikeskustelu pysyy yllä, sitä todennäköisemmäksi käy, että joku mainitsee Hitlerin tai natsit. Kuten ylläolevasta kuvastakin huomaa, monien mielestä pelkkä natsien mainitseminen keskustelussa - ja yhä enenevässä määrin muussakin kuin netissä tapahtuvassa - tarkoittaa, että maininnan tehnyt osapuoli on hävinnyt väittelyn. Joissain tapauksissa mikä tahansa viittaus natseihin missä tahansa tilanteessa voidaan lukea natsikortiksi.

Varsinaisesti - joka nykymaailmassa tarkoittaa samaa kuin Wikipedian mukaan - "[n]atsikortti tarkoittaa epäasiallista Adolf Hitlerin tai natsien käyttämistä argumentoinnissa tai suoraan keskustelussa" (kursivointi omani). Tässäpä varsin tyylipuhdas esimerkki. Viittausta Hitleriin tai natseihin voidaan käyttää kanssakeskustelijoiden tai ideologisten vastustajien mustamaalaamiseen silloinkin, kun käsiteltävällä asialla ei ole mitään kiinnekohtaa näihin. Ongelmana on kuitenkin se, että natsikortista huudellaan silloinkin, kun natsien mainitseminen olisi aiheen kannalta varsin relevanttia; esimerkiksi puhuttaessa romanien joukkokarkotuksista - jolloin ainakin omasta mielestäni on varsin aiheellista puhua romanivainojen pitkistä ja vieläkin varsin rikkumattomista perinteistä Euroopassa, myös Natsi-Saksassa - tai Pride-kulkueeseen tehdystä kaasuiskusta (tässä ja edellisessä linkissä natsikorttiviittaukset kommenteissa), jonka takana kaiken lisäksi oli natsijärjestön jäseniä.

Viime vuosina ja varsinkin edellisten eduskuntavaalien jälkeen on kovaan ääneen vaadittu, että asioista voitaisiin "puhua niiden oikeilla nimillä". Koska sanat ja käsitteet vähintäänkin yhtä lailla muokkaavat kuin kuvaavat tapaamme ajatella, "oikeista" sanoista on aika lailla erimielisyyttä. Tapa, jolla natsikortin - joka on saanut seurakseen rasismikortin lisäksi uusimman tulokkaan "vihapuhekortin" (Google-haku kysyy ystävällisesti, tarkoitinko sittenkin "vihapuhe korttia") - käytöstä syytellään, osoittaa että joistain asioista ei ole sallittua puhua millään tunnistettavilla nimillä.

Kun jopa hommaforumilaiset käyttävät "natsia" haukkumasanana, on pakko miettiä, mitä koko sana nykyisessä kielenkäytössä tarkoittaa. Populaarikulttuurissa, kuten esimerkiksi Hellboy-elokuvassa ja -sarjakuvissa, natseista on tehty suorastaan myyttisen ja epäinhimillisen pahan edustajia. Tällainen lähestymistapa luo harhan siitä, että natsien teot olisivat historiassa ainutkertaisia eivätkä voisi enää toistua. Tältä pohjalta voidaan sitten ajatella, että natsiksi nimittäminen - "[huomioiden] Kolmannen valtakunnan politiikka ja sen tekemät rikokset ihmisyyttä vastaan - ... osoittaa täydellistä suhteellisuudentajun puutetta ja [että] sen esittäjä on todennäköisesti kykenemätön käymään vakavastiotettavaa poliittista keskustelua". Melkoinen johtopäätös, jolla peitetään varsin tehokkaasti se, että Natsi-Saksan kansalaisetkin olivat loppujen lopuksi ihan tavallisia ihmisiä, eivät mitään paholaisia. Leif Sundström esittää kirjansa Fasismi esipuheessa Juan J. Linzin ajatuksen siitä, että "autoritaaristen (ja fasististen) yhteiskuntien yhteydessä olisi ideologioiden sijasta parempi puhua mentaliteeteista, jotka kollektiivisinakin ovat enemmän emotionaalisia asenteita ja tunteita kuin intellektuaalisia ajatusjärjestelmiä". Voitaneen hyvin yleistää, että vieraan pelkoa on esiintynyt kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa - eikä sen lisäksi tarvita kovin montaa muuta asiaa, kun ollaan jo valmiita toteuttamaan, tai ainakin antamaan muiden toteuttaa, aivan samoja asioita kuin ne demonisoidut natsit. Jotta tällaista toimintaa voitaisiin estää ja ehkäistä, siitä on voitava puhua ilman keskustelukulttuuria, joka tekee natseihin viittaamisesta jo sinällään kohtalokkaan argumentaatiovirheen.