Musta-pinkki blokki toi tämän vuoden Pride-kulkueeseen värejä sateenkaaren ulkopuolelta. Alkuperäisessä sateenkaarilipussa pinkki edusti seksuaalisuutta, ja Natsi-Saksassa homot joutuivat pitämään takissaan vaaleanpunaista kolmiota. Musta on koko sateenkaaren kääntöpuoli, muistutus kaikista niistä ihmisistä, joilla ei ole mahdollisuutta - eikä kenties edes halua - olla ylpeästi esillä ja ulkona. Gay shame on vastaus (ja vastustusta) Pride-tapahtumien ylpeyden politiikkaan. Gay shame muistuttaa siitä, ettei ylpeys ole useinkaan se ensimmäinen tunne, kun huomaa olevansa erilainen, ulkopuolinen, sopeutumaton - se tunne on häpeä. Toisaalta ylpeys ei ole kovin hedelmällinen pohja muutosvoimille, häpeä sen sijaan kasvattaa vastarintaa. Pride-kulkue haluaa tuoda esiin homot, lesbot, bit ja transihmiset, iloisen ja riemunkirjavan "sateenkaarikansan", ja unohtaa sen tosiasian että heteronormista poikkeaminen tarkoittaa edelleen monelle ihmiselle pelkoa, syrjintää ja väkivallan, jopa kuoleman, uhkaa. Sekin halutaan unohtaa, että kaikkia heteronormista poikkeavia ei saada mahdutettua kirjainyhdistelmään HLBT.
Vallitseva sateenkaaripolitiikka on sopeuttamispolitiikkaa, joka vaatii vain tietynlaisen ja tarkoin rajatun erilaisuuden hyväksymistä. Homot ja lesbot on hyväksyttävä, koska he haluavat vain elää normaalia elämää. Biseksuaalit? Onhan heilläkin oikeutensa, vaikka olisi jo syytä päättää, tahtooko olla lintu vai kala. Transihmisistä näkyvillä ovat vain naisiksi itsensä kokevat - vaikka hekin harvoin - sillä miehestä naiseksi muuttuva laskeutuu vapaaehtoisesti vallitsevassa arvojärjestyksessä, ja on siis korkeintaan huvittava eikä uhkaava. Missä ovat kaikki ne, jotka eivät sopeudu kaksijakoisiin sukupuolen ja seksuaalisuuden malleihin? Mihin komeroon on suljettu ne epänormaalit, joita ei edes kiinnosta tulla hyväksytyiksi normaaleina?
Meiltä vaaditaan ylpeyttä ja iloa, meitä vaaditaan tulemaan ulos, astumaan esiin ja antamaan kasvomme erilaiselle mutta yhtenäiselle sateenkaarikansalle. Samaan aikaan meitä kahlitaan häpeällä siitä, ettemme kuulu joukkoon, emme koe veljeyttä tai sisaruutta, emmekä toivo normaalia elämää.
Me emme aio astua kaapista ja paljastaa kasvojamme! Me emme tahdo olla sopivia ja sopeutuvaisia! Me elämme häpeän varjossa, ja varjoista käsin me murennamme normaaliuden ja sopivaisuuden yhteiskuntaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Anticopyright for life. Tekstisi on loistava.
Erinomainen ja tarpeellinen teksti. Jään mielenkiinnolla odottamaan mimmoisia kiiskiä täältä nousee. Toivottavasti ainakin jotain.
onko manifestia käännetty englanniksi?
En ole kääntänyt eikä tietääkseni kukaan muukaan. Toimeen saa toki tarttua ja tekstiä levittää!
onpa kaunis teksti. toivoisin, että tuo tulisi muidenkin luettavaksi.
tässä olisi potentiaalia kolumniksi, vaikkapa voimaan. mutta silloin voi joutua paljastamaan kasvonsa...
"Pride-kulkue haluaa [...] unohtaa sen tosiasian että heteronormista poikkeaminen tarkoittaa edelleen monelle ihmiselle pelkoa, syrjintää ja väkivallan, jopa kuoleman, uhkaa."
Millä tavalla erityisesti Pride-kulkue haluaa unohtaa nuo asiat?
"Millä tavalla erityisesti Pride-kulkue haluaa unohtaa nuo asiat?"
Muistelen jonkun Hesarissa haastatellun Prideillä sanoneen, että kulkue on nykyään lähinnä rentoa yhdessä hengailua. (Valitettavasti en voi tarkistaa tätä nyt mistään.) Suurimmalle osalle se tuntuu kuitenkin olevan juuri sitä; tavallisten ihmisten tavalliset puistojuhlat, ei poliittista taistelua ja edelleen vainottujen ihmisten aseman esiintuomista. Esimerkiksi Ranneliike-foorumilla paheksuttiin laajalti sitä, että jotkut Gay Shame -blokissa olivat peittäneet kasvonsa, vaikka se symboloi sitä, miten vaikeaa voi edelleen olla avoimuus oman seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden suhteen.
Tietenkään kyse ei ole pelkästään Prideistä; monet muut tahothan tahtoisivat unohtaa kaikenlaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja -sopeutumattomien olemassaolon kokonaan. Pride on kuitenkin tapahtuma, jonka alkuperäisenä tarkoituksena on ollut pitää ääntä mainittujen ihmisten puolesta, ja siksi lienee syytä kritisoida sen (ja SETAn) nykyistä hampaattomuutta ja epäpoliittisuutta.
Tsekatkaapa:
Haukupa mua vielä kerran hintiks! Suora toiminta queer-vastarinnan kamppailuissa
http://takku.net/article.php/20071216013400351
vali vali
get a life
" Entä bi-seksuaalit? " Tämän jälkeen toivoin lukevani jotain älykästä suvaitsevaa kantaa ja petyin tähän " olisi jo syytä päättää onko lintu vai kala ". Sieltä se tuli taas. Muka rohkean kannanottajan fobinen ilmaus. Miksi se on niin pelottavaa joillekin hetero - ja homoseksuaaleille, että joillekin sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin vaikkapa silmien väri? Valitetaan heteronormatiivisuudesta ja itse rakennetaan homonormatiivisuutta, jossa oletetaan, että kun olet homo, olet tietynlainen ja kun olet hetero, olet tietynlainen? Ja vaaditaan bi-seksuaalejakin olemaan jonkinlaisia, lintuja tai kaloja? Miten toisen henkilökohtainen rakkauselämä voi olla muille näin pelottava asia? Samalla vaaditaan suvaitsevaisuutta homoille, ja silmien väri - vertausta kuullaan siinäkin yhteydessä? Bi-seksuaalien kohdalla luonnollisuus ja se, ettei omaa seksuaalista suuntautumista voi päättää, katoaa jonnekin? Itse kamppailin kauan oman bi-seksuaalisuuteni kanssa lesbojen keskellä. Luulin monta vuotta olevani lesbo, ja marssin sen puolesta. Lopulta oli pakko myöntää itselle, että painostuksen vuoksi olin enemmän valinnut olevani lesbo kuin todellisuudessa olin. Meni monta vuotta selättää oma bi-fobia ja tulla kaapista ulos bi-seksuaalina. Se on edelleen raskasta, sillä nyt joudun olemaan itse sen fobian kohteena ja loukkaantumaan. Kenenkään suuntautumiseen ei pitäisi ulkopuolisten puuttua: Se on ihmisen identiteetin raiskaamista. Minä en vaadi homoa päättämään olemaan hetero, enkä toisinpäin. Älkää tekään vaatiko minulta mahdotonta: Jos rakastun ihmiseen, se ei ole minun päätettävissäni. Teini-ikäiset, kasvavat herkät tytöt etsivät itseään, mutta tietyissä piireissä bi-seksuaalisuus ei ole vaihtoehto. Se on törkeää väkivaltaa. Itse sen uhrina olen kärsinyt ja koen edelleen ahdistusta enkä voi osallistua enää esimerkiksi Naistenbileisiin, koska se tekopyhä " suvaitsevaisuus " ja vähemmistöjen oikeuksien " puolustaminen " oksettaa minua.
Hyvä MC Homoämmä, jos luet tekstini hieman tarkemmin, saatat huomata etten suinkaan vaadi biseksuaaleja "päättämään jo", vaan kritisoin ajatusta siitä, että niin tulisi tehdä.
Lähetä kommentti